Tämän vuoden Helsinki Design Week oli ja meni. Kuitenkin, moni asiaan perehtymätön varmasti ehti ihmetellä, mistä tuossa sirkuksessa oli kyse ja miten se kosketti häntä.

Suurelle osalle meistä design sanana on jäänyt varmasti etäiseksi. Se tuo mieleen irtotakkiset, hassut huivit kaulassa kahvilassa istuvat hipsterit, jotka elehtivät käsillään villisti ja käyttävät sanoja kuten ”dynaaminen” ja ”elinvoimainen” kuvaamaan elottomia esineitä.

Mieleen nousevat lähes tyhjät, kalustamattomat huoneet, joissa pöydällä odottaa seuraavaa ihmettelijää siisti rivi astiastoja, jotka ovat muodoltaan mahdollisimman kaukana käytännöllisestä ja kirjavia kuin bussionnettomuus Teletappimaassa.

HDW ei itse juuri auttanut tilannetta, sillä tapahtumaan liittyvä tiedotus ja opastus oli varsin vajanaista. Design Weekin WWW-sivut olivat sekavuudessaan esimerkki vääränlaisesta designistä ja paikalla käyneet sekä lähiympäristön yrittäjät kertoivat eksyneistä ja HDWn tilaisuuksia etsivistä vierailijoista.

Tosiasia kuitenkin on, että oli Helsinki Design Week järjestetty kuinka tahansa, niin design on kiinteä osa jokaisen nykyihmisen elämää. Lähes kaikki käyttöesineet jotka keskivertotaloudesta löytää, ovat syntyneet muotoilijan ja mahdollisesti käytettävyyssuunnittelijan pöydällä.

Kun ostat lähikaupasta sakset, saat ne käteesi paketissa, joka on mahdollisimman kestävä estämään paketin avaamisen liikkeessä myymälävarkauksien estämiseksi, mahdollisimman kevyt kuljetusta varten, käyttää mahdollisimman vähän materiaalia ja on vielä mahdollisuuksien mukaan ulkonäöltään miellyttävä. Jos hyvin käy, sinulla on kotona peltisakset, joilla saat uudet saksesi vapautettua paketistaan.

Sama koskee kaikkia kuluttajatuotteita. Oli kyseessä sitten televisio, kännykkä, auto tai vaikkapa teekannu, niin todennäköistä on, että joku on päivätyökseen pohtinut, miten tuotetta voidaan käyttää ja väärinkäyttää, ja miten voidaan edesauttaa sitä, että kuluttaja valitsee ensimmäisen vaihtoehdon, yrittäen samalla tehdä siitä mahdollisimman luontevaa.

Kaikkein näkyvin puoli designiä on kuitenkin tuotteen ulkonäkö. Tämä on se puoli muotoilua ja muotia, joka saa usein asiaan perehtymättömän pyörittelemään päätään. Erikoisen näköiset luomukset, joilla ei näytä olevan mitään käyttöarvoa, ovat kuitenkin harvoin tarkoitettu kuluttajan käytettäväksi.

Muotinäytösten vaatteet, samoin kuin autojen prototyypit ja design-tuolit joissa on mahdoton istua ovat tutkielmia joiden tehtävänä on toimia itsenäisinä taideteoksina, todisteina suunnittelijan luovasta hulluudesta, sekä koekappaleina tulevaisuuden ratkaisuja ja valmistusmenetelmiä varten.