Amerikkalainen, aiemmin New America Foundation -ajatushautomon johtajana toiminut journalisti Steve Coll pohdiskelee blogissaan sitä, kuinka journalismi on kriisissä, mutta sen sijaan että asiasta keskusteltaisiin, palstatilaa valtaa hypetys ”datajournalismista” ja siitä, miten se tulee pelastamaan kaiken. Mutta mitä on datajournalismi ja voiko se auttaa tilannetta?

Datajournalismi on käsitteenä erikoinen. Sen ideana ilmeisesti on, että toimittaja käyttää tietoteknisiä resursseja, kuten tietokantoja ja erilaisista lähteistä saatavaa tilastotietoa juttunsa luomiseen. Epäselväksi hypetyksessä kuitenkin jää, miten tämä työkalu poikkeaa journalismin normaaleista työvälineistä niin paljon, että sille pitää luoda oma nimitys.

Kuten Collkin kolumnissaan mainitsee, toimittajien työvälineet ovat kehittyneet koko alan olemassaolon ajan. Eikä heistä ei koskaan tullut mustekynäjournalisteja, kirjoituskonejournalisteja tai läppärijournalisteja.

Kaikki tämä kielellinen näppäryys, kuten edellä mainittu blogikin toteaa, ohittaa sen tosiasian, että journalismi on kriisissä, eikä sitä tulla korjaamaan yhdellä pikkukivalla trendillä. Kahdenkymmenenneljän tunnin uutissykli, median viihteellistyminen, tutkivan journalismin kysynnän väheneminen, muiden tuottaman materiaalin uudelleenkierrätys ja kaiken ulkoistaminen nakertavat alan työpaikkoja ja muuttavat journalisteja enemmän viihdyttäjiksi.

Journalismi tulee tuskin kuitenkaan koskaan kuolemaan kokonaan. Ihminen hahmottaa elämänsä tarinoiden kautta. Meillä kaikilla on sisäinen tarina omasta elämästämme, vertaamme sitä koko ajan muiden ihmisten tarinoihin ja sisäistämme kaiken kokemamme näiden tarinoiden kautta. Toimittajan tehtävä, pelkistettynä äärimmilleen, on tuoda esiin ja jäsentää noita tarinoita, sekä altistaa ihmisiä uusille. Tämä tarve tarinoille tuskin katoaa mihinkään.

Tarinankerronnalla ja journalismilla on kuitenkin eronsa. Pyrkimys totuuteen, objektiivisuuteen ja informatiivisuuteen on se, joka tekee tarinankerronnasta journalismia.

Nämä samat arvot ovat se kilpailuetu, joka pitää perinteisen journalismin hengissä niinsanotun vertaisjournalismin ja erilaisten verkkotrendien paineessa. En toki väitä että perinteinen valtamedia on täysin kirkasotsaista ja virheetöntä, mutta valtaosalla verkkoon tuotetusta sisällöstä, kuten blogeista, on vakava uskottavuusongelma ja vakavia puutteita muun muassa lähteiden selvittämisessä.

Tästä seuraa, että keskivertolukijan lähdekritiikin kasvaessa, samalla kun Internet jatkuvasti arkipäiväistyy, on todennäköistä, että ihmiset etsivät vakiintuneita medioita, joilla on fyysinen osoite jossakin ja jotka ovat valmiita ottamaan riskin joutua vastuuseen sanomisistaan.

Vaikka näin ei kävisi, niin joka tapauksessa kapinallisesta on tapana tulla aina lopulta auktoriteetti, jota vastaan seuraava sukupolvi kapinoi. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun ihmiset kokevat, että SOME ja vertaisjournalismi ovat se auktoriteetti.